Brittiläisen Kolumbian syrjäisessä erämaassa tapahtuu parhaillaan jotakin, joka kuulostaa enemmän seikkailuelokuvan juonelta kuin tavalliselta luontouutiselta. Willistonjärvelle ilmestyi kesällä kokonainen metsän peittämä saari. Sitten noin 140 metriä pitkä ja 70 metriä leveä saari katosi kuin Atlantiksen valtakunta.
Kunnes se löytyi uudestaan. Noin 30 kilometrin päästä edellisestä sijainnista. Mysteeri oli valmis.
Saari, jota ei ollut kartalla
Kyseessä ei oikeastaan ole luonnonjärvi, vaan valtava tekojärvi, joka syntyi Peacejoen patoamisen jälkeen W.A.C. Bennett -padon valmistuttua 1960-luvulla. Sen pinta-ala on noin 1 760 neliökilometriä, joten järveen mahtuisi melkoinen määrä piilopaikkoja.
Kesällä 2026 paikalliset veneilijät huomasivat siellä jotain, mitä kartoissa ei ollut: noin 140 metriä pitkän ja 70 metriä leveän, täysikasvuisten puiden peittämän saaren.
Pinta-alaa sillä on lähes 10 000 neliömetriä, eli suunnilleen kahden amerikkalaisen jalkapallokentän verran.
Vielä kummallisempaa oli se, että aallot saivat koko metsän keinumaan.
Paikallisessa maakunnallisessa energiayhtiö BC Hydro:ssa ensimmäisiä ilmoituksia epäiltiin jopa AI-huijaukseksi. Euroopan avaruusjärjestön Sentinel-2-satelliitin kuvat kuitenkin vahvistivat asian: Saari oli todella olemassa. Se näkyy satelliittikuvassa 21. heinäkuuta noin sata kilometriä W.A.C. Bennett -padosta länteen.
Mistä kokonainen saari sitten ilmestyi?
Selitys on lähes yhtä erikoinen kuin mysteeri.
Tämä ei geologisesti ole varsinainen saari. Se on todennäköisesti valtava luonnon rakentama kelluva lautta.
Vuosien mittaan rantaan on voinut kerääntyä ajopuuta, turvetta, juuria ja muuta orgaanista ainesta. Kasvit ovat vallanneet massan, niiden juuret ovat sitoneet sitä yhteen ja lopulta sen päällä on kasvanut kokonaisia puita.
Willistonin vedenpinta nousi tänä vuonna poikkeuksellisen korkealle. BC Hydron mukaan järvi täyttyi tasolle, jolla se ei ollut käynyt sitten vuoden 2012. Korkea vesi ja tuuli ovat voineet repiä kokonaisen metsittyneen turve- ja puumassan irti rannasta.
Sen jälkeen alkoi maailman hitain risteily. Puut toimivat käytännössä purjeina, joihin tuuli tarttuu, ja koko rakennelma ajelehtii järvellä.
Sitten saari katosi kuin muinainen Atlantiksen valtakunta
Tässä kohtaa tarina alkoi muistuttaa pienoiskoossa legendaa Atlantis-saaresta.
Sentinel-2 kuvasi metsäsaaren 21. heinäkuuta. Kun aluetta kuvattiin uudelleen 5. elokuuta, saarta ei enää ollut.
Ei uponnutta metsää. Ei tuttua vihreää läiskää. Saari oli yksinkertaisesti poissa siitä paikasta, jossa se oli aiemmin nähty.
Atlantiksen legenda kertoo kokonaisesta saaresta tai valtakunnasta, joka katosi meren alle. Willistonin tapauksessa syntyi hetkeksi samanlainen illuusio. Kokonainen metsäinen maa-alue oli olemassa yhdessä satelliittikuvassa ja seuraavassa se oli hävinnyt.
Ero on tietysti ratkaiseva. Atlantiksesta ei ole tieteellistä näyttöä kadonneena historiallisena korkeakulttuurina. Willistonin mysteeri-saari puolestaan on kuvattu sekä veneestä että satelliitista, ja sen käyttäytymiselle on varsin hyvä luonnontieteellinen selitys.
Ja nyt juonenkäänne: saari löytyi
Se ei ole kadonnut. Tuorein vahvistettu tieto tekee tarinasta vielä paremman.
Elokuun 15. päivän satelliittikuvassa saari näkyy noin 30 kilometriä luoteeseen aikaisemmasta sijainnistaan.. Myös veneilijät ovat vahvistaneet uuden sijainnin.
31. elokuuta saari vaikutti olevan edelleen ehjänä ja nojautuneena rantaan. Eli tuoreimman tiedon perusteella Kanadan ”Atlantis” ei vajonnut pohjaan – se yksinkertaisesti purjehti noin 30 kilometriä toiseen paikkaan.
Siellä se saattaa pysyä. Tai seuraava vedenpinnan muutos tai voimakas tuuli voi lähettää sen jälleen liikkeelle.
Keskustele aiheesta:
https://tubetus.fi/keskustelu/viewtopic.php?t=91
