Yksi Suomi-TikTokin suurimpia katsojamääriä keräävistä nimistä on tällä hetkellä Suomessa pitkään asunut brasilialainen Alexandra Estrella. Alexandra puhuu sujuvasti viittä eri kieltä, mutta ei jostain kumman syystä käytännössä lainkaan nykyisen asuinmaansa kieltä.
Lähes kaikkea mahdollista vastaan koko elämänsä kapinoinut Alexandra on taiteellisesti lahjakas ja kuvankaunis carioca, eli Rio de Janeiron kasvatti. Alex on vakavasti sairas ja sairauden harvinaisuudesta kertoo,ettei kenelläkään muulla Suomessa ole samaa diagnoosia. Parkinsonin tauti kuvastaa Alexin vaivaa kaikkein parhaiten ja hänen sairautensa on jo niin pitkällä että on vain ajankysymys milloin hän jättää maallisen vaelluksensa.
Alexandran sairastuttua vakavasti hän suuntasi toiselle puolelle maapalloa Suomen hyvinvointivaltion hoivattavaksi ja samalla legendaarisen, uusia ennätyksiä takovan, Suomen valtion velkakirstun äärelle. Äärettömän velkakaivon pohjaa ei ole vieläkään löytynyt, eikä sitä ilmeisesti edes etsitä. Suomessa kunnia-asiaksi näyttää muodostuneen, että rahaa riittää loputtomasti muillekin kuin maan omille kansalaisille, vaikka hoitokustannukset pitäisi ensin lainata suomalaisten veronmaksajien piikkiin. Järjestelmä tekee parhaansa pitääkseen Alexandrasta huolta. Säästäminen olisi tietenkin mahdollista, mutta se voisi antaa ulospäin aivan väärän kuvan siitä, ettei valtiolla olisi varaa hoitaa kaikkia mahdollisia maapallon tallaajia, joiden kotimaat eivät itse halua tehdä samaa velaksi.
Jatkuvaa hoivaa tarvitsevan Alexandran hoito ei ole aivan halpaa lystiä. Tästä huolimatta hänen lämpimimmät tunteensa eivät kohdistu Suomeen, suomalaisiin tai suomalaisiin viranomaisiin. Pikemminkin päinvastoin: Alexandra on viranomaisille hyvin, hyvin vihainen…
Lääkärit saa kuulla kunniansa, kuten myös lastensuojeluviranomaiset. Oikeastaan kaikki on peetä, mikä ei ole koota. On mahdotonta sanoa, mitkä syytöksistä pitävät paikkansa ja mitkä kuuluvat someoikeudenkäynnin värikkäämpään todistusaineistoon. Yksi asia vaikuttaa silti selvältä: omassa kertomuksessaan Alexandra on paitsi päähenkilö, myös pyhimys, valamiehistö sekä kärsivä marttyyri. Kiitollisuus Suomen hyvinvointivaltion tarjoamasta turvasta ei ainakaan puske hänen julkaisuistaan ensimmäisenä läpi. Pikemminkin järjestelmä saa maksaa laskut ja kuunnella samalla palautteen siitä, kuinka huonosti kaikki on hoidettu.
Alexandra on haukkunut lähes kaiken suomalaisessa yhteiskunnassa, mutta ilmeisesti on pakotettu sietämään suomalaisen tukijärjestelmän kauheutta, koska ei saa kotimaastaan Brasiliasta vastaavaa huolenpitoa eikä ilmaisia lääkkeitä.
Valitettavasti kaunottaren sairaus on edennyt niin pitkälle, ettei voi tietää näkeekö hän enää huomista päivää.
Cariocan niin sanottuihin terveisiin vuosiin kätkeytyy poikkeuksellisen kiinnostavia tarinoita, jotka epäilemättä herättäisi monen uteliaisuuden. Harmillisesti hän käyttää sosiaalisessa mediassa suurimman osan ajastaan politikointiin ja negatiivisuuteen sen sijaan, että etsisi sairauden tuoman pimeyden keskeltä valonpilkahduksia ja kertoisi enemmän menneisyytensä seikkailuista.
